Nyt on kyllä pakko laittaa pientä tarinaa tänne teidänkin luettavaksenne - sen verran tapahtumarikas päivä on ollut!  Nolostunut

Mun vanha äitini on voinut hieman huonosti ja päätimme sitten ottaa yhteyttä äidin omaan terveyskeskukseen päästäksemme lääkärille. Aamulla klo 08.00 soitin sinne keskukseen, josta tietenkin vastaa automaatti ja käskee painelemaan milloin mitäkin nappulaa, asiasta riippuen. Painoin nappulaa "muut asiat" ja hetken kuluttua automaatti pyytää näppäilemään oman puhelinnumeron ja sanoo sen jälkeen, että "soitamme teille n. klo 10.15"  Otsan rypistys

Klo 10.30 sieltä sitten soittaa sairaanhoitaja, joka lähtikin heti asiaa hoitamaan. Varmistaakseen asioita, hän käski minun odottaa, jotta hän ottaa välipuhelun lääkärille. Ja minä odotin - ja odotin. Vartin päästä suljin puhelimen ja ajattelin, että jos puhelu vaikka meni poikki, niin kyllähän se hoitaja soittaa sitten uudestaan. Vaan ei soittanut. Ei sitten muuta, kun soittamaan uudestaan siihen pirun automaattiin, joka nyt sanoi soittavansa takaisin n. klo 11.30. Ja niin soittikin. Saimme äidille ajan omalle lääkärille klo 14.00.

Tuo tarina pistää ihmettelemään, että miten kummassa vanhus pystyisi tekemään tuon kaiken menemättä sekaisin? Saisiko hän koskaan yhteyttä lääkäriin?

 Sitten lähdettiin kohti terveyskeskusta. Vanhan ihmisen autoon saamisessa on omat konstinsa - varsinkin, kun ottaa huomioon, että olen aina ollut sitä mieltä, että autolla ajaminen ei ole minun juttuni. Mä osaan paljon kaikenlaisia asioita, mutta ajaminen on kamalaa pakkopullaa - varsinkin peruuttaminen!!Huuto

Kaikkien lumikinosten ja postimerkin kokoisten - täysinäisten - parkkipaikkojen seassa ei tietenkään ollut ainuttakaan läpeä, mihin olisin autoni voinut - tai osannut - ajaa. Itku

Todella hermoja raastavaa hommaa!

Lääkärireissusta ei juurikaan ollut meille apua - tai äiti ei huolinut sitä! Lähdimme sitten ajamaan takaisin kotiin. Apteekissa käydesämme ei niitä pahuksen parkkipaikkoja ollut senkään vertaa kuin muualla - valtavia lumivuoria kylläkin! Huuto Mutta selvisimme siitäkin ja ajattelin tyytyväisenä, että tulipa reissu tehtyä kunnialla. Vaan ei se siihen loppunutkaan. Äitiä kotiin viedessäni olin jo saanut hänet ulos autosta ja lähdin viemään (ihan liian suurta!) autoani parkkipaikalle! PAM!! Kuka helkkari on laittanut betoniaidan tommoseen kohtaan!! Yllättynyt Juu- päinhän minä pamautin. Ei se sitten niin kunnialla mennytkään se reissu! Onneksi on vakuutukset, vaan ihan kamala rumba tuostakin nyt tuli - hyvästi leppoisat vapaapäivät!

Yleensä mä teen mieluimmin näitä reissuja taksin kanssa, mutta nyt ajattelin, että jos äiti vaikka joutuu sairaalaan, niin on kätevämpää jos mulla on oma auto siinä käsillä.

Mutta nyt on mitä lepuutella - nimittäin hermot! Nauru

Aikaa koko touhuun meni KOKO PÄIVÄ - ja mulla kun oli aamulla kello soittamassa, jotta ehdin soittaa ensimmäisenä ja saada sen lääkäriajan mahdollisimman nopeasti!

Päivän saldo: lääkärireissu tehty, auto rytyssä ja armoton päänsärky! Itku