Taannoin kerroin matkastani Tukholman puutarhamessuille. Kerroin ostaneeni muutaman ihmeliljan sipulin itselleni:
Tällaisia kauniita sipuleita laitoin keittiön ikkunalle kasvamaan, odottaen hartaasti sitä suurta ihmettä, jonka luvattiin puhkeavan ilman vettä ja ilman multaa.
Odotus oli jännittävää, joka päivä, töistä tullessani tarkistin, että mitä liljoille kuuluu. Kasvoivatkin hurjaa vauhtia, ihmettelin vaan sitä, miten pitkää huitulaa ne työnsivät, kukkanupusta ei näkynyt vilaustakaan. Kunnes sitten huomasin varren turpoavan hurjasti. Kauniina en liljaa nähnyt - ainakaan tässä vaiheessa.
Sitten yhtenä päivänä tulin jälleen töistä kotiin. Oven avatessani, ihmettelin kovasti, että MIKÄ TÄÄLLÄ HAISEE?? Haju oli sanoinkuvaamaton; jotakin vanhan hevosen ja mätänemisen puolivälistä.
Ja kas - liljat olivat "haljenneet" ja levittivät "ihmettään" pitkin huushollia.... lensivät pikavauhtia ulos haisemaan!!
Tämä on se haisemisvaihe.
Lopputuloksena totesin, että taas tulin huijatuksi! Myyjät vaan kertoivat, miten ihmeen kaunis kukka tästä tupsahtaa - kukaan ei puhunut uskomattomasta hajusta....
