Tämä on ensimmäinen marsipaanista muotoilemani hahmo. Uusiksi tämän tekeminen meni n. viisi kertaa, eikä lopputulos vieläkään ole minua tyydyttävä, mutta se näissä teoksissa on hyvää, että koko ajan oppii ja vain tekemällä oppii.
Valokuvaaminen on erittäin hyvä oppimiskeino. Kun teet hahmoa, ei enää oikein näe, mikä on hyvä, mikä ei, mutta valokuvassa teoksen näkee ikäänkuin uudelleen ja silloin huomaa paremmin kaikki mokansa - joskin myös onnistumisensa.
Tämän kissan valkoiset osat maalasin kuvaamisen jälkeen uudelleen, koska tuossa ne näyttävät suttuisilta. Tarkoitukseni oli löytää niissä "karvaisuus"
Vähän se on epäsuhta, mutta ihan Ok ensimmäiseksi hahmoksi. Ja olen varma, että ensi viikonlopun kakun saaja on ikionnellinen tästä kissasta!