Minä se olen aikamoinen taivaanrannan maalari - ainakin ajoittain.
Tänä aamuna heräsin ihanaan aurinkoiseen päivään. Aurinko tarkoittaa minulla aikamoista energia-latausta. Heti aloin suunnittelemaan, mitä kaikkea voisikaan saada tänään aikaiseksi.
Ensimmäiseksi suunnittelin ja tein koevedoksen ensi viikonlopun ylioppilaskakun koristeista. Sitten alkoi aamu jo olla siinä vaiheessa, että sitä voi mennä uloskin. Suunnitelmissa oli ajaa nurmikko ja kiskoa rikkaruohoja ja ylimääräsitä nurmikkoa uudehkosta kukkamaasta, jota nyt hieman laajennetaan.
Intoa täynnä kiskoin ruohonleikkurin ulos ja kiskaisin käymään - tai yritin kiskoa, ei onnistunut, kiskoin ja kiskoin - eikä mitään tapahtunut. Raahasin koneen takapihalle, ettei naapurit näe, miten onneton eukko olen. Ja kiskoin uudelleen - ei mitään, muuta kuin sydämentykytyksiä ja armoton hiki. Pahus soikoon olkoon siinä, rupeanpa kuokkimaan sitä kukkamaata. Hain kottikärryt ja pari ämpäriä sekä lukemattoman määrän erilaisia työkaluja; lapiota, kuokkaa, haravaa, rikkaruohonpoitajaa yms, yms... Jo on savista maata, hiki tuli tässäkin hommassa, ei muuta kun lepäämään "Tönölään".
Voi ihme miten kaunis taivas, huomasin siinä istuessani. Äkkiä hakemaan kameraa, tämä täytyy ikuistaa. Saviset saappaat jalassa juoksin terassilta sisälle (jätin kyllä saappaat ulkopuolelle) ja nappasin kameran.
Eikö vaan olekin kaunista...
Pilvissä on jotain kiehtovaa.
No niin, ja seuraavaan hommaan. Huomasin sen onnettoman ruohonleikkurin siinä könöttämässä - ja heureka! Minä onneton tollo olin pitänyt väärää vipstaakia alhaalla, kun yritin kiskoa sitä käymään. Voi elämän kevät, että osaan olla hölmö!! Kerrassaan iloisesti hurahti kone käymään, kun vaan paineelee oikeita hantaakeja...
Ajoin sitten sen nurmikonkin. Tosin pariin kertaan piti välillä levätä - ei vanha jaksa enää yhtäperää...
Ja nyt onkin jo kello niinpaljon, että kohta saapuu isäntä kotiin.
Mutta VOI MINUA! Kaikki työkalut ympäri pihaa - sisällä kaikki marsipaanityökalut hujan hajan. Koskahan minä opin JÄRJESTELMÄLLISYYTTÄ?!
Nyt sitten siivoan tukka putkella omia jälkiäni!
Mutta tämä on elämääni ja nautin siitä juuri tällaisena.Olen onnellinen, kun saan kuoputtaa ja kaivaa. Välillä voin ihastella luonnon kauneutta tai vain ihmetellä ja haaveilla, vailla minkäänlaista kiirettä. Tosin silloin tällöin käy mielessä, että jos joku vaikka eksyy taloon juuri kun olen "omassa maailmassani"; aurinkohattu vinossa, saappaat savessa ja sormet mullassa, kurainen paita päällä... Mutta minullahan on kesäloma!
Aurinko paistaa ja luonto on kaunis. Ja voikukkakin on kaunis!