Tänään ei puutarhaan ole päässyt isompia puuhastelemaan, kun koko ajan sataa. Pieni tauko sateessa sentään oli ja minä nappasin oitis kameran käteeni ja suuntasin ulos. Kuvia voi ottaa, vaikka märkää onkin. Itseasiassa siinä juuri onkin jotain viehättävää - siis siinä, että kaikki on märkää ja jotenkin erinäköistä.
Vai mitä sanotte raikkaan näköisestä kuunliljapuskasta?
Tässä vähän lähempää kosteaa kauneutta.
Kuunlilja tämäkin, mutta jo ihan erinäköinen kirjavine lehtineen ja yksittäisine vesipisaroineen.
Ja entäpä tummanpuhuva korallikeijunkukka. Kaunis sekin.
Siellä se Jussikin kyhjöttää sadetta piilossa. Kaikki kasvaa nyt niin hurjaa vauhtia, että kohta on Jussikin pois näkyvistä.