Kaupungin kasvatille - niinkuin minä olen - on pienoinen ihme se, miten paljon ja miten kaunista voikaan olla ihan omassa pihassa.
Yllä kärhön kukintaa, joka kevät olen varma, ettei se sieltä nouse, mutta aina vaan nousee ja kukkii näin kauniisti.
Edellisenä syksynä toin vanhempieni pihamaalta pienen palavanrakkauden alun. Nyt se palkitsee minua komealla kukinnallaan.
Kätensä kun ojentaa on mustikoita pilvin pimein. Tänä vuonna niitä todellakin näyttää olevan ja ovat vielä suuria ja mehukkaita.
Pakkohan mustikoita oli poimiakin ja vieressä oman maan mansikoita.
Kaiken ihastelun ja puuhastelun päätteeksi ajattelin katsoa, joko perunat ovat valmiita ja näin kauniita potaatteja sieltä löysin! Kyllä maistuivat hyvältä!
KIITOS SINULLE, JOKA VIERAILET BLOGISSANI JA HYVÄÄ PERJANTAI-PÄIVÄÄ!