Näin vuoden päätteeksi innostuin jälleen penkomaan kaappeja ja käsiini osui joitain vanhoja liinoja, joita olen virkannut vuosia sitten.
Kaikki näistä ei ole omia tekeleitä, vaan mukana on myös aarre; oikealla ylhäällä on lakanapitsi, jonka on aikanaan virkannut isotätini. Lakanat ovat lähes 100 vuotta vanhoja! Minulla on myös tädin virkkaamia lakanapitsejä, pidän niitä suurina aarteinani, sääli vaan, että ne ovat kaapin pohjalla piilossa. Jotenkin vaan tuntuu, etten millään raaski niitä pilhoa. Lakanat ovat joskus olleet minulla verhoina, mutta siinähän ne juuri menevät piloille auringosta...
Alhaalla vasemmalla on äitini virkkaama pitsiliina. Loput ovat omia tekeleitä. Näin jälkikäteen sitä ihmettelee, että oikeinko todella minä olen ne virkannut...
Sääli, etteivät tämän päivän ihmiset juurikaan arvosta tämän kaltaista käsityötä (vai lieneekö arvostus kuitenkin nousussa?)
NÄITTEN KUVIEN MYÖTÄ TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA!!!
INNOSTUSTA MEILLE KAIKILLE ENSI VUODEKSIKIN HARRASTUSTEMME PARISSA!
